Koko viikko on ollut yhtä tahtojen taistelua. Maanantaina skippasin zumba-tunnin ihan vaan puhtaasti laiskuudesta. Keskiviikkona muistin varatun bodybalancen alkuajan väärin ja tajuttuani olevani jo myöhässä, en sitten tehnyt tilalla mitään muutakaan. Eilen ja tänään en vaan saanut raahauduttua aamulenkille, enkä kyllä iltalenkillekään, liikaa pakkasta ja kaikkea.
Syömisten punnitsemiset on ollu vähän sinnepäin ja söin kananmunasta keltuaisen, kun alko niin ärsyttää niiden pois heittäminen. Söin myös herneitä, maissia ja auringonkukan siemeniä. Tuntuu loppupeleissä aika pieniltä "repsahduksilta", mutta taisi niilläkin olla vaikutusta, sillä tänään virallisena punnituspäivänä vaaka näytti vain 300 grammaa vähemmän kuin viikko sitten. Alaspäinhän sekin on, mutta huvittaa se, että syksyllä kun aloittelin laihduttamista, sallin itselleni jotain herkkuja lähes päivittäin. Lisäksi napostelin melkein jatkuvasti jotain ja liikuinkin vähemmän. Kuitenkin silloin paino tippui säännöllisesti 400 grammaa viikossa. Onko tässä ruoka-aineiden rajoittamisessa sitten mitään järkeä, kun helpommallakin pääsisi? Lisäksi mulle on tullut suorastaan pelko siitä, että kun palaan hieman tavallisempaan ruokavalioon, nämä työn ja tuskan takana olleet pudotetut hurjat 1,2 kiloa tulee ryminällä takaisin ja kaikki tämä vaiva on ollut täysin turhaa.
Näin positiivisia mietteitä täällä tänään. Huomenna mä joko menen sinne aamulenkille tai sitten mä itken ja menen sinne, mutta mentävä on! Ja sen jälkeen painun salille ja treenaan niin, että tuntuu vielä ens viikonloppunakin, prkl!
3 kommenttia:
Hei nyt nainen! Ei se paino päivässä tai kahdessa 300g nouse. Ja nuo liikkumatta jättämiset ja keltuaisen syömiset ynnä muut on yks kärpäsen kakka tässä kokonaisuudessa, ei ne oo sinua lihottaneet. Tosi paljon tsemppiä ja jaksamista ♥
Niinhän se omakin järki sanoo, ettei noin pienillä asioilla voi olla suurta vaikutusta, vaan kun näitä asioita kaiket päivät pyörittelee niin taitaa tulla vähän vainoharhaiseksi :) Kiitti tsempistä, eiköhän tämä taas tästä kun sai vähän avautua.
Kyllä mäkin syön keltuiaiset kananmunista. En mä pysty heittää niitä pois, ku musta tuntuu kauheelle tuhlaukselle koko homma. Kyllä se tästä vielä iloks muuttuu, tsemppii!! :)
Lähetä kommentti