lauantai 18. helmikuuta 2012

Avautumista

Ei se repsahdusviikko ehkä ihan niin paha juttu ollutkaan mitä luulin. Toki paino on noussut kilon verran, mutta positiivisena yllätyksenä huomasin, että viikon salitauon jälkeen melkein jokaiseen liikkeeseen sai laittaa reilusti lisää painoja. Ja otin myös erään lukijan neuvosta mittanauhan käteen ja totesin, että eiväthän ne sentit todellakaan olleet tulleet takaisin, joten peli ei ole todellakaan vielä pelattu.

Tässä on nyt tosiaan ollut hieman vaikeuksia keskittyä laihduttamiseen, liikuntaan ja hyvään oloon. Muutama viikko sitten lopetin kuusi vuotta kestäneen parisuhteen ja olen ollut hieman puulla päähän lyöty siitä asti. Luin jostain, että joka kerta kun rakastuu, menettää keskimäärin kaksi ystävää. No, nyt on kyllä ollut sellainen olo, että tämä parisuhde on syönyt enemmän kuin vain kaksi ystävää. Olen ollut tosi yksinäinen ja siihenhän tietysti auttaa ruoka, melkeimpä ainoa ystäväni. Lisäksi alkoholi käyttö on helpottanut oloa, kun on saanut unohtaa murheet hetkeksi ja pitää hauskaa. Huomaankin, että kaipaan sitä alkoholin tuomaa huolettomuutta hieman liikaa ja esimerkiksi eilinen yksinäinen koti-ilta otti todella koville. En kaipaa lopettamaani parisuhdetta, enkä miestä josta erosin, koska tiedän, että se oli oikea ratkaisu. Silti kaipaan jotakuta, jonka kanssa viettää aikaa. Kun ystävät tosiaan on melko harvassa, tulee ruuasta ystävä. Ja kun olo on huono ja masentaa, ei huvita lähteä salille vaan jäädä peiton alle makaamaan. Ruokarytmistä on vaikea pitää kiinni, kun ei oikeastaan ole ollenkaan nälkä. Sitten tulee syötyä ihan mitä sattuu, kun ajattelee, että on syötävä jotain.

Blogista ei ole tulossa mitään valitusnurkkausta. Ajattelin vain hieman purkaa mieltäni ja selvittää miksi projekti on ollut niin sanotusti jäissä. Nyt täytyy vain opetella olemaan yksin ja huolehtimaan itsestään. Enhän minä tätä laihdutusta aloittanut muutenkaan kenenkään muun takia vaan siksi, että itselläni olisi parempi olla. Ja nyt jos koskaan tarvitsisin sitä omaa hyvää oloa ja oman itsensä rakastamista.

4 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Ite oon nyt serustellut kolme ja puolivuotta ja huomannut itekin, että niin ne ystävät on hävinneet. Tänään viimeksi kirosin kun poikaystävä tallilla, sisko ja äiti jossain huitsissa, eikä todellakaan ollut ketään muuta kelle soittaa ja pyytää kaupungille. Tuli suorastaan todella surkea olo... Ei sitä vaan silloin ajatellut suhteen alkuaikoina, että ne muutkin ihmiset on edelleen olemassa

Janika kirjoitti...

Uusi lukija ilmoittautuu! :) Paljon tsemppiä jatkamiseen, nyt täytyy yrittää nousta suosta ja jättää vaan ne herkut ja ylimääräiset pois ruokavaliosta!
On tosi raskasta, kun parisuhde loppuu, mutta jatkamalla terveellisiä elämäntapoja se olo paranee varmasti monta kertaa nopeammin, kun herkuttelemalla.. Siitä tulee voimakas ja upea olo, joten toivotaan että olet pysynyt oikealla tiellä, tai ainakin palaat sille :)

Jenni kirjoitti...

Pieni kuntosali tauko tekee usein hyvää! Ja sitten on tosiaan kiva palailla kun tosiaan painoja pystyy ehkä lisäämään tai ainakin entiset menee kevyesti! :)

Anna kirjoitti...

Huhuu, mitä kuuluu DC Fatso?
Kovasti kirjoituksia kaipaillen! :)